maanantai 14. elokuuta 2017

Erikoiskohtelua vai syrjintää?

Oon tässä pitkään jo miettinyt yhtä juttua.
ps. Sujautan noita mun kuulumisia kuvien muodossa aina väliin :--)

Mun piti alunperin tehdä tästä aiheesta video, mut tuntuu etten sais siinä mun ajatuksia tiivistettyä tarpeeksi hyvin, tai kuitenkaan saa kaikkea sanottua.
Pyörätuolilla liikkuessa kohtaa kaikenlaisia asenteita; on muutama niitä tyhmiä jotka jää tuijottamaan turhan kauaksi aikaa, tai huomauttaa jotain kaverilleen ohimennen. Suurin osa on kuitenkin kivoja ihmisiä, jotka auttavat tarvittaessa, avaavat vaikka oven tai ojentavat korkealla olevat tavarat. Ihanat asiakaspalvelijat, jotka pakkaavat ostokseni tai kantavat kahvini pöytään.

Onnekseni vaikutan helposti lähestyttävältä, joten ihmiset tulevat usein juttelemaan taikka vaihtavat muuten vain pari sanaa matkallaan. Se on mun mielestä hienoa. En tiedä onko kaikkien mielestä, mutta mä oon rupattelijatyyppiä.
Mutta kuten kaikkeen, niin myös näihin vammaisuuden etuihin liittyy varjopuoli.



Kun mä tulen muun yleisön mukana katsomaan konserttia loppuunmyydylle areenalle, mun laukkua ei tarkasteta. Melkein koskaan. Jos tarkastajia on ovella useampi, niin mun kohdalle osunut tarkastaja vilkaisee mun laukkuun ihan muodon vuoksi. Ja tää on mun kaveripiirissä ihan tunnettu fakta. Voisinpa kertoa kuinka monta kertaa esimerkiksi festareille mennessä kaveri on laittanut hajuveden mun laukkuun, ettei sitä takavarikoida häneltä.
Kuinka monta kertaa baariin mennessä on laitettu viimeiset bisset mun laukkuun koska ei kukaan koskaan katso sinne.

Jäähallilla ennen lätkäpeliä tarkastettiin jokainen lätkäfani kylkiä myöten käsin, sekä jokaisen laukku perinpohjin. Jokaisen paitsi mun. Edellä jonottavien lailla avasin laukkuni ja levitin käteni sivuille tarkastusta varten. Turvatarkastaja naurahti huvittuneena, ja muhun koskematta toivotti hyvää peliä.

Pahinta kaikista on mun mielestä se, että lentokentällä turvatarkastus on mun kohdalla todella epätarkka. Lentokentällä. Tarkastaja hipaisee mua sormenpäillä kyljistä ja selästä, ja toivottaa hyvää matkaa. Tiedättekö kuinka helppoa rikollisen olisi kuljettaa pyörätuolin rungossa tai istuintyynyn alla tavaraa maasta? Tarkastakaa nyt herranjumala, ei vammaiset kevyestä käsikopelosta mene rikki.



Joillain voi olla kipuja, mutta jos turvatarkastuksessa ollaan epävarmoja liikuntarajoitteisen matkustajan kohdalla, voi siitä kysyä suoraan häneltä tai hänen mukanaan matkustavilta ihmisiltä. Epävarmuus erilaisuutta kohtaan ei ole tarpeeksi hyvä syy riskeerata kaikkien muiden matkustajien turvallisuutta.

Hollannissa Amsterdamin lentokentällä joka ikinen pyörätuolin käyttäjä läpivalaisun jälkeen tarkastettiin huumeseulalla. Pyörätuolin vanteet pyyhittiin vanulla, jossa näkyisi sormista tarttuneet huumekäytön jäljet. Jokaista tuolilaista pyydettiin nojaamaan eteenpäin, jotta saatiin tarkastettua selän takaa ja istuimen alta. Kengät otettiin pois, kuten muiltakin matkustajilta.



Tasa-arvoisesti ja turvallisuudesta tinkimättä. Tää on paha porsaanreikä Suomen turvallisuudessa. Tarkoittaen hyvää ja haluten uskoa vain parasta kaikista ihmisistä; silti joku pahaa tahtova tän hoksatessaan voi saada tästä hyvät hyödyt.

Kivaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

xxx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti