Ootko koskaan ollu niin onnellinen, että oot kirjaimellisesti itkenyt ilosta?
Onko sun asiat ollu niin hyvin, että itekkin tajuut miten hyvin sun asiat on?
Oon lähiaikoina joutunut miettimään, miten kiitollinen saan olla perusterveenä ihmisenä. Kun joku läheinen sairastuu vakavasti, se pistää miettimään miten pieniä omat ongelmat on.
Yhtenä viikonloppuna kun iltaa istuttiin, siinä parhaan kaverini kanssa vuodatettiin huolella (viininmakuisia) kyyneleitä ihan yksinkertaisesti siksi että meillä menee hyvin. Tosi hyvin.
Arkistressi ja velvollisuudet ei oo oikeita ongelmia. Mun iho-ongelmat ei oo oikeita ongelmia.
Oon kiitollinen siitä, että mulla on niin hyviä ystäviä. Mulla on työ, oma koti, ja ruokaa. Vaikka loppukuusta budjetti hipoiskin muutamaa euroa, tiedän että pärjään silti aina. Koitan kovasti säästää nyt rahaa, koska mun kesä on yksi iso rahareikä. Aina mä keksin jotain, mihin tuhlata. Taito se kai on sekin!
Oon pitänyt tanssitreeneistä nyt taukoa aika kauan jo. En tiedä mikä mua estää menemästä sinne. Mut oon päättänyt, etten pakota itteäni tekemään mitään. En enää ikinä. Jos ei huvita, niin ei ole pakko. Menen takasin sitten kun tuntuu siltä, eikä hetkeäkään ennen. Tanssiminen on ihanaa, mutta kaipaan jotain uutta. Haluisin ehkä kokeilla jotain täysin uutta harrastusta. Mutta en ainakaan vielä.
Elämä on liian lyhyt tekemään asioita joita ei tahdo. Kaveeraamaan ihmisten kanssa joista ei pidä. Syömään ruokaa joka on pahaa. Laskemaan kaloreita, hiilareita, sokereita. Jos tuun onnelliseksi siitä, että tilaan pizzan keskiviikkona lounaaksi, niin miksi en sais tehdä niin? Ja niinhän mä teinkin. Hah!
Nauttikaa kaverit,
aurinko paistaa ja päivä pitenee...
Ja mikä parasta: huomenna on taas perjantai!
xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti